20. Luukku

Kun tämä tyttö satulaan nousi...


Tänään etsiskelin vanhoja kuvia. Löytyihän niitä sieltä aika paljon :D Huomasin, että ollaan oltu (pikku) siskon kanssa aika lailla saman näköisiä pinempänä. Siskoni täyttää 9 ensivuonna.  Löytyi myös sellainen kuva missä olen ensimmäisiä kertoja hevosen selässä :) Kun isi minut ensimmäisen kerran hevosen selkään nousi niin siitä ei ollut paluuta. Olen ratsastanut varmaan ensimmäisiä kertoja 5 vuotiaana ja aloin käymään lähellä olevalla ratsastuskoululla 6 vuotiaana. Ratsastin kovaa tahtia 3 vuotta, pidin puolen vuoden tauon. Pidin taukoa, koska minua alkoi kiinnostaa myös mönkijät ja traktorin. En ratsastanut ollenkaan n. puoleen vuoteen ollenkaan. Uudestaan minua alkoi kiinnostamaan ponit ja hevoset, mutta vielä enemmän. Aloin käymään itse heppakerhossa. Olin silloin jotain 9 vuotta. Sitten kun olin oppinut kaikki perushevosen hoito jutut, aloin kyselemään isiltä omaa ponia. Olen jo pikku natiaisesta asti halunnut omaa ponia. Vähän ennen, kun täytin 10 vuotta, naapurimme alkoi puhumaan, että vähän matkan päässä on poni myynnissä ajan puutteen vuoksi ( n. 35km). Kiinnostuimme heti ja mietimme vanhempien kanssa mitä tehdä. (Kävin tähän aikaan vielä heppakerhoa.)

No se oli sittebn päätetty! Syyskuussa vuonna 2010, lähdimme koko perheen voimin katsomaan Arabellaa. Kävelimme talliin ja Arabellan (vanha) omistaja käveli meitä vastaan. Hän kertoi, että poni oli tallin/ valjastuspaikan takana olevalla laitumella. No lähdimme hakemaan ponia. Arabella juoksi vastaan ja mietin heti: "tämä on se oikea!" Harjasimme ponia ja katselimme sen kuntoa. Jutustelimme ponista ja se kuulosti hyvältä.


29.9.2010

Lähdimme hakemaan Arabellaa meille kotiin. Arabellalle oli rakennettu oma karsina, laidun ja roudattu tilaa sen varusteille. Olimme pakettiautolla liikkeellä ja tämä Arabellan omistaja kantoi kaiken maailman varusteet autoon. Autosta löytyi: Harjoja, loimi, suitsia, satula, kärryt ja erillaisia valjaiden varaosia.

Kun poni oli kopissa niin omistajalla oli vielä toiveita:  Ponista ei olisi saanut tehdä raviponia, ei klipata eikä laittaa kenkään. (Kengittäjän kanssa naurettiin näistä ja pohdittiin, että miksi) ei älytty silloin kysyä, että miksi ei saa tehdä esim. raviponia? No ei olla oltu omistajan kanssa enään missään tekemisissä, kun papereissa luki: " Omistaja Sini Haapasalo"

Kun poni oli karsinassa ja tutkaili paikkoja. Aloin purkamaan autoa. Aina, kun sain jonkun käteen autosta, yritin muistella sen nimeä, niin kuin heppakerhossa oli opetettu. Sekaan oli eksynyt hevoskokoisia mahavöitä, sekin peräosa ja jne. Mutta sitten tuli löytö. Ponin ohjaslenkit! En ensin tiennyt mitkä ne olivat, koska tiesin tällöin vain ratsastukseen liittyviä sanoja. Kun tämä naapurin täti joka suositteli Arabellaa meille tuli käymään kysäisin häneltä, että mitkä ne olivat. Hän rupesi selittämään, että ne olivat raviponin yksi varusteista. En oikein silloin vielä syttynyt siihen hommaan ja heitin ne perimmöiseen laatikkoon.


Kun Arabella tulimeille niin en osannut ajaa ponia enkä valjastaa. Tarkoituksena oli ostaa Arabella ratsuponiksi, mutta kun valjaat tulivat mukana niin olihan niitäkin pakko saada kokeilla :D
Yksi kaunispäivä, kun olimme tallilla tekemässä iltatallia , sattui yksi tuttu tulemaan koiransa kanssa meillä käymään ja katsomaan ponia. Heillä oli itselläkin pari suokkia. Sitten kun olimme vähän aikaa jutustelleen muistin, että hän tietää valjaiden päälle. Kysyin häntä, että voisiko hän opettaa laittamaan valjaat ponille. Hän oli heti asiassa mukana. Kannoin kaikki epämääräise osat ja hän asetteli ne ponin päälle. Yritin katsoa vierestä ja painaa mieleeni miten ne tulivat. lähdimme sitten ajamaan. Emme ajaneet varmaan puolta kilometriä pidempää.

Tämän jälkeen alkoivat ratsastelut vähentyä ja minua alkoi kiinnostaa ajaminen. Meidän talon ohi meni päivittäin suomenheppoja ja niitä ajettiin. Aina, kun hevonen meni ohi niin piti sisarusten kanssa justa ikkunaan katsomaan ja ihailemaan hevosia. Unelmoin jo 10 vuotiaana ajavani hevosia ravikilpailuissa.

Oli mennyt aikaa ja lähdin etsiään tallista jotain valjaiden osaa, kun löysin ohjaslenkit. Jäin hetkeksi miettimään mitä minulle oli näistä sanottu. No lähdin tämän jälkeen ajamaan. Ajolenkin jälkeen, kun poni oli ruokittu ja laitettu niin menin nettiin ja kirjoitin googleen: "raviponi" Ensimmäisena tuli hippoksen linkki ja lähdin lukemaan. Luin sieltä aika ahkerasti kaikkea. Löytyi kohta: "ponikortti" kiinnostuin heti ja lähdin lukemaan. Luin sieltä kaiken mahdollisen. Tässä 35 kilometrin päässä Kaustisella järjestettiin korttikursseja. Pyysin äidiltä, että haluan lähteä sinne. No äiti antoin luvan. kuitenkin kurssiin oli vielä kuukausia aikaa ja se sitten unohtui.


Vuosi 2011 

Aloin ajamaan Arabellaa oikein kunnolla. Muistan vieläkin, kun sillä ei ollut yhtään mahaa. Ajoin sillä joka päivä n. 3 kilometrin lenkkejä. Ei minulla ollut paljoa tietämystä valmentamisesta yleensäkkään, mutta menin omalla tyylilläni. En nyt muista, mutta tapasin Suvin jossain merkeissä ja ruvettiin puhumaan ponin ja yleensäkkin hevosten valmentamisesta. Oiken huhkuin milenkiinnosta. Suvi selitti ihan maasta taivaisiin kaikki. Olin taas lähtövalmiina kortti kurssille, mutta se taas jäi.


Vuosi 2012

Jatkoin ponin treenaamista Suvin neuvvojen mukaan n. vuoden. Olin taas lähdössä kurssille, mutta nyt puuttuivat varusteet. En vielkään ollut kunnolla lähtövalmis korttikurssille. Lähdin kuitenkin Suvin mukaan raveihin. Suvin kaverin hevonen oli siellä startissa. Janettekin lähti mukaan. Se oli niitä päiviä jotka muistan vieläkin, kun eilisen. Muistan kaiken muun paitsi en kuskia joka ajoi "Kallella". Kalle oli hyvin kiltti hevonen ja saimme Janeten kanssa harjata sitä. Valjaat näyttivät monimutkaisilta, kun ne olivat kilpavaljaat. Se oli niin mahtavaa, kun saimme olla mukana hevosen valjastuksessa. Kun oli startin aika jännitimme varmaan yhä paljon, kun Kallen omistaja.

Kävimme Suvin mukana harjoitus raveissa, normaaleissa raveissa ja hiitillä. Suvin hevonen oli lämminverinen kiltti, mutta hösy Attentive. Attentive kierteli harjoitus raveissa ja hiitillä paljon, mutta se oli muistaakseni vain parissa lähdössä.


Vuosi 2013

Olin käynyt Suvin kotitallilla jo vuoden. Olin oppinut jo valjastamaan erillaisilla valjailla. Hoitamaan ravihevosia ja jne. Nty oli suunnitteilla se kortti. Arabella oli edelleen ihan superhyvässä kunnossa. Mahaa ei melkein ollenkaan. Aloin ostamaan varusteita Arabellalle. Körryt, valjaat, loimia, kunnolliset ravisuitset ja jne.

Selailin hipposta ja löysin taas ponikorttikurssin ilmoituksen. Ilnmottauduin kurssille ja siitä se lähti. Kuulin vielä kaiken lisäksi, että kurssille oli tulossa pari kaveria. Se oli hurjaa, kun pääsimme Arabellan kanssa radalle. Se oli molemmille ensimmäinen kerta. Arabella hösysisi ja säikkyi melkein jokaista tolppaa.

Kävimme ajamassa pari kierrosta radalla ja kurssin pitäjät katsoivat, että miten osasimme ajaa. Meille jaettiin: sääntäkirjaa, erillaisia oppatita ja jne. Ne piti selata läpi ja tutustua. Kaikkiaan meillä oli 7 kertaa kurssia. Teoriaa 4-5 kertaa ja käytännön juttuja loput.

Elokuusta sain kortin ja se oli mitä mahtavinta. Heti aloin katsella lähtöjä. Löysin lähdön pihtiputaalta. Ajoimme putaalla huikean ajan 3.45 ♥ Se oli niin huippua, vaikka tulimme Arabellan kanssa ihan viimeisenä maaliin. Se oli voiton tunne vaikka olimme viimeisiä.

Seuraava starttini oli Seinäjoellä. Seinäjokea tykitty oikein kyúnnolla Kaustisen kortti kurssilaiset. Kaverini poni oli samassa kopissa Arabellan kanssa ja menimme heidän autollaan. Kaverini opli ilmoittanu poninsa ponimonteen ja voitti sen. Seuraavassa lähdössä oli myös kaverini kortti kurssilta ja hänkin voitti. Mietin vain kun lämmittelin varikolla, että ei se ole mahdollista voittaa :D Nauroin vain. Lämmittelin yhden lähdön ajan ja sitten tuli meidän lähtö ♥ lähtörata 5, paalulta. Aluksi oli kovia haastajia rinnalla, mutta kunto loppui, toinen kurvi ja kaahasimme keulaan. kolmen K:n sääntä: Kovaa, Keulaan,Kukat. Näin teimme ja ensimmöinen voitto molemmille. minulle ja myös ponille.



Olen vieläkin melkein joka päivä Suvin kanssa tekemisissä. Ajelen hänen hevostaan. 2 vuotias oripoika Luukas :) Auttelen Suvia edelleen tallilla vaikka minulla on omiakin 2 kpl. Niin ja niistä ohjaslenkeistä :D Olen ajanut niillä jo 3 kertaa kilpaa (sis. voiton ;) )

Olen elämäni velkaa Suville ;)

kiitos, että luit tämän minun lyhyen elämän kerran hevosten parissa. Saa auttaa ehdottaaan Suville joululahjaa! :)



© Sini