.: Elämä toisten varjossa

Tämä postaus on omistettu omistettu Lellulle. Lellu on joutunut vaihtamaan kotia ja omistajaa monta kertaa. Hevonen suurella sydämmellä, mutta aina vain varjossa. Sen taitoihin ei luoteta. Se tervehtii joka aamu talliin mennessä pieneellä eleellä tai höräyksellä ja toivotaa hyvää huomenta. Kuitenkin se yrittää kertoa, että haluaa huomiota. Aina seuraa tallissa mitä teen ja se kuuntelee, kun juttelen sille. Aivan, kun se ymmärtäisi.

Tapasin Lellun ensimmäisen kerran 27.7.2013. Lähdimme katsomaan Lady Baron nimistä hevosta Parkonon suuntaan. Vaikka matka oli pitkä, mietin vain koko ajan, että minkälainen hevonen sieltä vastaan tuleekaan. Perille päästyämme tilan omistaja neuvvoi meidät tarhan ääreen. Tarhassa oli noin. vuoden vanha varsa, puoliverinen tamma ja lämminverinen. Menin tarhaan sisään ja heti minua tuli haistelemaan ja tökkimään turvalla vuotias varsa. Varsa oli todella utelias. Olin menossa lämminveristä kohti, kun eteeni hyökkää puoliverinen tamma. Rapsuttelin sitä ja vilkuilin kokoajan toisella silmällä sitä komeaa lämminveristä. Vihdoin pääsin tämän hevosen luo, jonka takia oltiin matkustettu monta sataa kilometria. Hevonen vaikutti mukavalta. Esitin omistajalle kysymyksiä ja hän vastaili niihin parhaansa mukaan. Keskustelussa ilmeni, että hevosta kutsuttiin nimellä Lellu. Tutkin hevosen päästä häntään. Hevonen vaikutti terveeltä. Huikkasin iskälle, että tämä lähtee meidän mukaan. Otettiin Lellu pois tarhasta ja se hörähti kavereilleen hyvästit. Se meni koppiin todella hyvin. Lähdettiin ajamaan kotia kohti ja matka meni hyvin. Pysähdyimme noin puolentunnin välein. Kun pääsimme kotiin, vein Lellun heti Arabellan nähtäville. Arabella oli ihan sekaisin. Laitoin Lellun tarhaan ja jäin katsomaan. Nyt Lellulla oli paljon tilaa liikkua ja kirmata. Arabella jäi katsomaan sivummalle, kun se ravaili komein askelin pitkin tarhaa.

Lellu ensimmäistä kertaa Arabellan kanssa